Uutisia Aatelman ytimestä
aino mvpieni.jpg

Noin puolen vuoden ajan eli sen jälkeen, kun muutin toiminimen Oy:ksi, olen uhrannut paljon aikaa, energiaa ja ajatuskapasiteettia tämän uuden yritysmuodon ja tulevaisuuden rakentamisen suuntaan. Uskon, että moni, joka tavoittelee samanaikaisesti sekä henkilökohtaista, että yrityksensä kasvua, törmää samoihin haasteisiin, kuin minä: aika ei meinaa riittää päivässä, priorisointi on haastavaa ja toisaalta pitäisi muistaa malttaa odottaa erinäisten asioiden, kuten kompetenssin ja sen tuoman karisman kerääntymistä. Kaiken lomassa pitäisi vielä pitää huoli siitä, että otsan rypyt käyvät vain välillä kääntymässä ja aamulla herätessä hymyilyttää ajatus tulevasta päivästä edes jossain määrin.

Nämä modernin yhteiskunnan lapsen haasteet ovat kuitenkin oikean tuntuisen tien sivutuotteita, jotka loppupeleissä eivät paina nuoren yrittäjän päätä alas - päinvastoin. Olen päätynyt pitkien pohdintojen ja loputtomien keskustelujen kautta rakentamaan uusia yhteistyöverkkoja ja omia tuotteita, jotka toimivat portteina jatkuvaan kehittymiseen sekä henkilökohtaisessa, että yrityselämässä. Ah, kuinka rakastankaan iskeä useampaa kärpästä samalla jämptillä avokämmenellä!

Muutama uutinen toimintaan liittyen

Suurin viimeaikainen muutos on se, että en enää tee kaikkia töitä yksin. Palkkasin ensimmäisen ihmisen tekemään kanssani töitä - mutta en paljasta vielä enempää! 


Toinen viimeaikainen tapahtuma liittyy yritysvalmennuksiin. Sain usean kuukauden työn purkkiin ja loin viikon kestävän valmennuksen, jonka nimeksi siunaantui (luonnollisesti) HELL WEEK. Hurjasta nimestä huolimatta kyseessä on kokonaisvaltaista hyvinvointia vaaliva viikko, jonka aikana osallistujat saavat oman psykofyysisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu paremmin hoidettu keho, ravinto, lepo ja mieli. Viikon tarkoitus on opettaa jokaiselle yksilölle, että järkevästi suunniteltuna jokainen pystyy tekemään paljonkin oman hyvinvointinsa eteen yllättävän pienillä tapojen muutoksella. 

”Olet enemmän, kuin luulet”, lukee HELL WEEK:in materiaaleissa useassa kohtaa.

Ensimmäinen ryhmä, joukko kirjanpitäjiä ja palkanlaskijoita, pääsi muutama viikko sitten maaliin ja palaute oli aseista riisuvaa! Kaikki suosittelisivat viikkoa muillekin ja oli mahtavaa huomata, miten erilaisista lähtökohdista riippumatta ihmiset löysivät viikosta itselleen jatkon ja elämänlaadun kannalta erittäin positiivisia asioita. Vanha ”liiku enemmän ja syö vähemmän” todistettiin ainakin vääräksi.


Lue Larsen & Co:n asiakaskokemuksesta täältä: http://larsen-co.fi/hell-week/?fbclid=IwAR1XJylYcg163ORsxOe8u5jIbiNLJAraAPrUkTsTA1e9iUQxK_Odkr8QczA

Seuraava HELL WEEK starttaa maaliskuussa toisen asiakkaan kanssa - katsotaan mitä uutta kerrottavaa sen jälkeen löytyy!

Kevät tuo tullessaan muitakin projekteja, mutta niistä lisää myöhemmin.


Mahtavaa kevään alkua ja tsemppiä omaan tekemiseen!

- Aino

Aino PapinniemiComment
Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.

Mitä minä opin videopeleistä?
ainopapinniemi.jpeg

No, Aino, mikä tämä peli-juttu oikein on? Oletko ottanut taas uuden alan valtauksen tai seonnut lopullisesti?

Älä huoli, olen ihan täysissä järjissäni ja tullut tänne kertomaan, miksi pelaaminen onkin myös näin personal trainerin näkökulmasta ihan hyvä juttu. Olit siis itse pelaajaksi itseäsi kutsuva tai tällaisen vanhempi tai puoliso, jatka lukemista, niin saatat ymmärtää virtuaalipelaamisesta jotain, mitä et ole aiemmin tullut ajatelleeksi. 

Ehkä harhaan johtavasta ulkomuodostani huolimatta olen aina rakastanut pelaamista. Eri kausina olen valikoinut erilaisia seikkailun muotoja toisinaan räiskintäpeleistä eli "first person shoottereista” aina suuren skaalan keskiaikaisiin taikaolentokokonaisuuksiin saakka. Väliin mahtuu jos jonkinlaista peliteollisuuden luomusta, joissa kaikissa on ollut jotain kiehtovaa omalla tavallaan.

Pelit pelastivat minut teininä monelta harmilta, kuten yksinäisyydeltä, liian aikaisin dokaamisen aloittamiselta ja, nyt se kipeä kohta, itsetuhoisuudelta. Pitkäaikaissairas, hormonaalinen ja unettomuudesta kärsivä 16 vuotias osaa olla itselleen ja muille vaikeaa seuraa, joten minun täysi pelastus oli yön kylminä tunteina hengailla virtuaalisesti pelitiimin kanssa. Sain olla kotona turvassa, mutta mieleni vaelsi koodilla rakennetuissa mahtavissa maailmoissa, joita valloitin yhdessä ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan tavannut, mutta joiden kanssa minun ei tarvinnut hävetä itseäni. Kukaanhan ei minua nähnyt ja sain olla juuri sellainen, kun olen.

Intensiivisten pelivuosien varrella perustin myös omia tiimejä, joiden avulla ymmärsin ensimmäiset läksyni johtajuudesta. Olin siinä alkuun surkea - reaktiivinen, emotionaalinen ja kateellinen.

Jos olet nähnyt yhtään videota raivoavasta nuoresta, joka pelin hävittyään hakkaa holtittomasti huutaen näppäimistöä, niin tiedät suunnilleen, miltä minun huonoimmat hetkeni ovat näyttäneet. Toisaalta voitot toivat onnen, yhteenkuuluvuuden ja itsestään ylpeyden tunteita, jotka muuten tuntuivat puuttuvan elämästä kokonaan. 

Englannin kieli tuli tutummaksi vuodessa, kuin se oli koulussa koko ala- ja yläasteen aikana tullut, sillä motivaattorit olivat kohdallaan ja sain itse luovasti käyttää kielellisiä taitojani käytännössä. Pitihän minun saada viestini perille, kun solmin uusia tuttavuuksia potentiaalista tiimiä rakentaessa. Piti myös oppia käyttämään sarkasmia ja laajaa skaalaa luovaa kettuilua vieraalla kielellä, sillä eihän peleissä muuten voi tehdä jäynää kanssapelaajille. Harjoittelin kommunikointia ja yhteistyötä, minkä kerkesin.

Opin loistavia kognitiivisia taitoja, nopeaa (oikeaa) päätöksentekoa ja maltin pitämistä vaikeissa tilanteissa. Opin nopeiden reaktioiden tärkeyttä, tarkkuutta ja uusien tilanteiden omaksumista. Jos minulta kysytään, en voi sanoa samaa passiivisesta TV:n tuijottamisesta, jota toki olen myös oman osani harrastanut.

Pelit tarjosivat ja tarjoavat edelleen minulle ja miehelleni interaktiivisia, valloittavia maailmoita, joita vertaan vakavissani parhaimpiin elokuviin ja sarjoihin. Sen sijaan, että makaan toimettomana sohvalla, harjoittelen mieluummin edelleen jatkuvasti eteenpäin menevien visuaalisten huipputaideteoksien kautta yllä mainitsemiani suhteellisen tärkeitä asioita. Pelit ovat parhaimmillaan portti parempaan aivotoimintaan ja vieläpä upeiden kokemuksien kautta. Minun mielestäni aika hyvä diili! Tietenkin on myös tärkeää valita peli oikein: ei se Tetriksen tai pasianssin paukutus ole ihan sama asia, kuin monitasoisen pää- ja sivutarinoita sisältävän eeppisen seikkailun positiivinen vaikutus, sori.

Ja tiedän, on tietenkin huomioitava, että liika pelaaminen, yhtä lailla liian television katselun kanssa, on haitallista ja väärin kanavoituna se voi tulla myös oppimisen ja normaalin sosiaalisen elämän tielle. Addiktoituminen ei ole koskaan tervettä, joten on tärkeää huomata, koska pelaaminen on hallinnassa ja koska pelaaminen hallitsee pelaajaa. Muu elämä ei saa kärsiä siitä, että nautit ohjain tai näppäimistö kädessä väkivaltaisista ammuskelupeleistä, kuten se ei myöskään saa kärsiä siitä, että katsot neljättä tuntia telkkaria töiden jälkeen. Mikä vain työkalu voi olla hyödyksi tai haitaksi, joten viisaus - jälleen kerran - palkittakoon.

Totuus kuitenkin on se, että pelit eivät ole menossa minnekään, päin vastoin, ja parhaimmat pelaajat saavat nykyään RAHAA siitä, että he pelaavat videopelejä, siis ihan kunnon palkkaa. Siitä voi siis tulla myös sinun lapsesi tai puolisosi työn muoto tulevaisuudessa, joten pysy tarkkana! On uuden ymmärryksen ja ajattelumallin aika, jos haluat pysyä kehityksessä mukana. Toki on hyvä etsiä nuoremmille tapauksille niitä vähemmän veriroiskeisia viihdykkeitä ja toivon mukaan niiden valikoima lähivuosina kasvaa, jotta saamme kurottua pelien pelottavuuden kuilua kiinni.

Jos taloudessasi on intohimoinen pelaaja, jonka hyvinvoinnista olet huolissasi olisi ehkä sättimisen sijaan hyödyllisempää ymmärtää, mitä positiivisia vaikutuksia pelaamisesta voi parhaillaan olla ja antaa itse pelaajalle sellaisia porkkanoita, jotka hän puolestaan ymmärtää. Hyvinvoiva keho ja hyvin hallinnassa pysyvä mieli ovat asioita, joista jokainen ’gamer’ hyötyy pelikentillä valtavasti - olisiko tässä ehkä teidän keskusteluun uusi tulokulma?

Jos et usko minua, kuuntele tohtori Adam Gazzaleyn TED Talk. Voisiko pelien tulevaisuus olla valtava mahdollisuus myös uudenlaisen koulutussysteemin ja terveydenhuollon rakentamisessa? Minä ainakin uskon hauskan ja motivoinnin kautta oppimiseen, entäpä sinä?

https://www.youtube.com/watch?v=qJ_-0Q8KIOQ&index=23&t=0s&list=PLvRhh38iFsq4n3nsFN9I29ySLvqEJmICW

PS: Saattaa olla, että suunnittelen jossain kohtaa pelaajille sopivaa hyvinvointipakettia. Minun intohimo on selkeästi yhdistää intohimoja uudeksi kokonaisuudeksi…


-Aino

Pelaa, jos pelatuttaa!

Pelaa, jos pelatuttaa!