Nainen, älä ole itsellesi liian hellä

Ennen, kuin tuhahdat mielessäsi ”Mutta kun”, annas, kun selitän.

Törmään työssäni monenlaisiin ihmisiin monenlaisten ongelmien kanssa. Aika usein (ei tietenkään aina ja joskus harvoin myös miehet tekevät samaa), kun luokseni tulee naishenkilö, jolla ei ole urheilutaustaa, ensimmäinen huolenaihe on vatsamakkarat ja allit. Heti toisena hätänä tulee liikuntaan liittyvä epämiellyttävä tunne: kipu, ja erityisesti sen minimoiminen siten, että saadaan kuitenkin nopeita tuloksia. 

Tämä yhtälö ei ihan toimi. Liikuntaan yksinkertaisesti liittyy varsinkin sen aloittamisvaiheessa tervettä kipua, jonka liika pelkääminen jättää kyllä tuloksetkin jollekin toiselle.

Jos sattuu, en halua enää treenata

Uskomatonta kyllä, olen kuullut tuon lauseen eri muodoissa useasti.

Kipu on monelle haastava ja tuntematon käsite konkreettisella tasolla. Se on sellainen epämukavuus, mikä saa ihmisen pahimmillaan olemaan tekemättä mitään. Päässä tapahtuu asia, jota voisi kutsua jopa liikkumattomuuden oikeuttamiseksi itselleen sillä verukkeella, että se tuntuu liian epämukavalta. Pitkällä tähtäimellä tämä kuitenkin johtaa mitä luultavimmin jonkinlaiseen sairauteen, mikä tuo varmasti sen pelätyn kivun ja epämukavuuden. Ja ei terveen sellaisen.

Mutta kaikkihan tämän tietävät yhtä selkeästi, kuin tiedetään, että tupakka tappaa. Faktojen latominen auttaa vain harvoissa tapauksissa, varsinkin ennaltaehkäisevästi. 

Eli mikä neuvoksi? Kuinka päästä pois kivun pelosta ja inhosta sitä kohtaan - tai muuttaa se jopa nautinnoksi?

Opettele tunnistamaan terve ja epäterve kipu

Tämä on asia numero 1. Jos pääsi sekoittaa nivelkivun ja lihaskivun keskenään, ei ihme, että treenin aikainen tai seuraavien päivien lihasarkuus tuntuu vastenmieliseltä. Konkreettisesti hyvän kivun tunteen paikantaminen helpottuu, kun tiedät missä lihaksessa liikkeen pitäisi tuntua. Lähes poikkeuksetta kipua pelkäävien kesken vallitsee myös epätietoisuus, mikä osa kehosta tekee milloinkin töitä. Tässä ongelmassa auttaa joko ammattilaisen apu tai se, että selvität itse ennen liikettä tehdessäsi, että mihin sen tulisi osua. ”Joka paikassa” ei ole yleensä ole oikea vastaus.

Pohdi, miksi kipu on sinulle niin paha asia?

  1. Johtuuko pelko tiedottomuudesta kehon toiminnasta?
  2. Pelkäätkö, että jokin paikka menee rikki? Oletko kenties joskus satuttanut itsesi?
  3. Onko liikunta ollut sinulle aina vaikeaa ja liittyykö siihen sinulla huonoja muistoja?
  4. Oletko mukavuudenhaluinen kaikessa, mitä teet?
  5. Onko kivun sietämättömyys oikeasti ”peitetarina” jollekin toiselle syylle, mikset halua harrastaa liikuntaa? Jos on, pohdi todellisen syyn syntyä.

Voiko ilman kipua tulla tuloksia?

Tietenkin täysin aloittelija hyötyy alussa pienestäkin liikkeestä. Hyvin nopeasti liikkumaan tarkoitettu ihmiskeho siihen kuitenkin tottuu, joten tasoakin pitää lisätä kehityksen mukaan. 

Askel kerrallaan

Vaikka nyt vaikuttaa, että vastaukseni monen herkkään kipukynnykseen olisi ”Suck it up”, en kuitenkaan tarkoita sitä ihan niin. Haluaisin enemmän saada ihmiset pohtimaan, että miksi suhde fyysisen epämukavuuden tunteeseen on niin haasteellinen ja miten siihen löytyisi jokin toisenlainen suhtautumisen malli? Omalla ajattelulla on valtava merkitys siihen, miten asiat kokee. 

Ensi kerralla, kun kankut tulevat jumppaamisesta kipeäksi, ole itsestäsi ylpeä. Seuraavan päivän kipu on merkki siitä, että olet ylittänyt itsesi ja kehosi muuntautuu voimakkaammaksi. Terve kipu tuo kehityksen niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla ja palkitsee kantajansa varmasti.

- Aino P.

 

Aino Papinniemi2 Comments