Sisäisen myrskyn silmässä

Ihmispäähän mahtuu paljon tapoja, tietoa, tunteita ja toimintaa. 

Ihmiselämään puolestaan mahtuu rakkautta, romahtamisia, tuskaa, ylämäkiä, tasankoja ja yllättäviä jyrkänteitä.

Kaikkea äärimmäisen hyvän ja armottoman pahan väliltä, niin sinun sisällä kuin ulkopuolellakin.

(c) Aleksi Ahokas

(c) Aleksi Ahokas

Meistä jokainen reagoi ulkopuolisiin tapahtumiin omien sisäisten rakenteiden kautta, joten tapoja suhtautua erilaisiin tilanteisiin on yhtä monia, kuin on ihmisiäkin.

Stressiinkin, suureen ja pieneen sellaiseen, jokainen reagoi ja suhtautuu omalla tavallaan.

Se hetki

Yllätän itseni toisinaan keskeltä pysäyttävää tilaa. Sitä voisi hyvinkin kuvailla samankaltaiseksi tunteeksi, joka valtaa ihmisen, jolla on 10 eri huonosti käyttäytyvää koiraa ulkoilutettavana samaan aikaan ja yhtäkkiä ote kaikista naruista lipeää. Koirat valitsevat jokainen oman ilmansuuntansa, etkä voi heti rynnätä oikeastaan yhdenkään perään - seisot vain siinä hetken täydellisen hävityksen keskellä. Sitten kokoat itsesi, koira kerrallaan haet narut takaisin käsiisi ja tilanne on taas hallussa.

Mutta se myrskyn silmä, se hetki kyvyttömyyttä, sai sinut sekunniksi kyseenalaistamaan koko elämäsi suuntaa.

Kohtaan tämän tilanteen silloin, kun minulla on sekä työ-, että yksityiselämässä paljon tekemättömiä asioita, vaikka suurin osa niistä olisivatkin minulle mieluisia asioita.

Kuka kärsii?

Tämä tunne ei ole suinkaan vaan minun, vain myös muun muassa teidän, jotka stressaatte useasta asiasta samaan aikaan tai teidän, jotka rakastatte ottaa itsellenne tehtäviä tehtävien päälle ja perään. Olen itse persoona, jonka on vaikeaa sanoa työlle ei ja tässä vaiheessa, kun työtä (ja kaikkia hemmetin harrastuksia) on onneksi paljon, ajan itseni maratoonarin lailla suorituskyvyn rajalle ja sen yli.

Vaikka se sisäinen myrsky ja toivottomuus muuttaa kaikki ihanatkin asiat ja unelmaduunin hetkeksi kylmäksi ja synkän värittömäksi, se ei tarkoita, että olet kokonaan väärällä tiellä. Itse olen ymmärtänyt nyt, että nuo hetket ovat täysin hallittavissa paremmalla itsetuntemuksella ja konkretisoimalla stressaavien ja stressiä vapauttavien tekemisten määrää omassa arjessa.

Oma sisäinen myrsky ei vain tule, vaan se useimmiten aiheutuu omista valinnoista, vaikkei heti siltä tuntuisikaan.

Kysyin siis itseltäni, voisinko laittaa arkeen enemmän hetkiä, jotka selkeästi olisivat niitä stressirallia purkavia asioita? Typerää kyllä, jouduin käymään itseni kanssa ensin väittelyn, ennen kuin myönnyin siihen, että voisin todellakin antaa enemmän aikaa vaikka kodille ja avomiehelle (jonka kanssa myös jouduin asiasta väittelemään). Jokaista minuuttia päivästä ei tarvitse käyttää töihin ja sen miettimiseen, vaan minun tapauksessani on hyvä olla kalenteriin kirjoitettuna ”älä tee yhtään mitään”.

Ja heti koirat pysyvät paremmin käsissä.

Mitä sinä voisit tehdä arjessasi, joka vapauttaisi stressiä, ei lisäisi sitä? 

- Aino

(c) Aleksi Ahokas

(c) Aleksi Ahokas

Aino PapinniemiComment