Ja sitten meitä oli kolme

19.3.2017 eli viime sunnuntaina kotiimme saapui pieni ihmeellinen olento: labradorinnoutajapoika Sonny

Labradorit ovat tunnettuja siitä, että ne ovat luonteeltaan helliä, ihmisrakkaita ja koulutettavissa moneen koiran ammattiin. Näistä syistä päätimmekin tällaisen kaverin meille hommata, haaveenani kun on pitää häntä mukana kuntosalilla töissä ja avomies kaipaa rauhallista tyyppiä leikkauksesta toipumiseen ja uravaihdoksen pyörteisiin. Lupsakka labbis istuu varsinkin hyvin koulutettuna tähän kuvioon periaatteessa loistavasti.

Nyt on muutama päivä takana vauvan kanssa oloa ja olen jo Aleksin kanssa totaalisen rakastunut. Tietysti vauvavaiheeseen kuuluu ympärivuorokautinen pissan ja kakan ulos tuuttaaminen, kaiken mahdollisen suuhun tunkeminen ja uusien omistajien testaaminen erinäisin keinoin... Siltikin, pieni pallo antaa jo nyt valoa arkeen ja pitää meidät kummatkin liikkeessä (vahtimassa, ettei kaikki kengät mene ja ettei kakkaa pääse nyt ihan joka koloon xD).

Sonny on rauhallinen ja rohkea pieni ahmatti, jonka hyvään elämään haluamme panostaa paljon. Katsotaan, miten hän onnistuu tasoittamaan minun työnarkomaaniutta.

Aurinkoista kevään alkua!

PS: Sonnyn seikkailuita voi seurata Instagramissa @adventures_of_sonnythelab

Mun pojat ekalla kunnon lenkillä

Mun pojat ekalla kunnon lenkillä

Äitin kengässä on hyvä nukkua... käyttääköhän tyrmäyskaasuna?

Äitin kengässä on hyvä nukkua... käyttääköhän tyrmäyskaasuna?

Aino PapinniemiComment