Riisuisitko kanssani kaiken?

Kuka olet kaikkien kerroksien alla?

Kuka olet kaikkien kerroksien alla?

Asetu peilin eteen ja katso näkyä päästä varpaisiin. Jää tuijottamaan silmiä ja katso niiden taakse. Ota mielessäsi pois jokainen vaate, lisäke, pidennetty ripsen kaari, implantti, titteli ja auton avaimet. Muista oma hiustesi väri, ihosi ilman lävistyksiä ja leimoja, kuka olet ilman parisuhdetta, lapsia, työtä ja saavutuksia. Jätä jäljelle vain se, kuka olet ilman mitään. Katso itseäsi uudestaan silmiin. Minkä arvoinen koet olevasi?

Työssäni minä kohtaan paljon ihmisiä: rikkaita ja köyhiä, miehiä ja naisia, laitettuja ja ei niin laitettuja, hyväkuntoisia ja huonokuntoisia, yksinäisiä ja sosiaalisia perhosia. Toisilla on enemmän suojavarustuksia elämää varten, kun toisilla. Osa rakastaa hautautua tavaroiden ja statuksen taakse piiloon ja osa luottaa enemmän ulkomuodon tärkeyteen, kuin sanojen. Joku uskoo, että jatkuva läpän heitto on hyvä maski totuudelle ja toinen kerää niin paljon ihmisiä ympärilleen, ettei näe omaa ihmisyyttään muiden ihmisten seasta.

Se, mikä isoa ellei jopa suurinta osaa ihmisiä yhdistää on se, että täysin henkisesti ja fyysisesti riisuttuna on epämukava olla. Vietämme paljon aikaa elämässämme piilottaaksemme vikojamme, uskotellaksemme muille, että kaikki on hyvin ja oikeastaan paremmin, kun muilla. Käärimme tyhmyyden niin viehättävään ulkoiseen pakettiin, että voimme olla vain hiljaa, eikä kukaan vaadi sen enempää. Kätkemme omaa epävarmuutta sarkasmin, syyttelyn tai vihan sekaan. 

Varjoissakin piilee kauneutta.

Varjoissakin piilee kauneutta.

Voi olla, että olen yksin, mutta minä ainakin olen joskus toivonut, että rikas titteliin nojautuva töykeä mies tai äärimmäisyyksiin itsensä laittanut nuori kaunotar ilman muita kehitettyjä ominaisuusksia joutuisi joskus kokemaan sen, mitä on olla ilman kaikkia näitä haalittuja ulkoisia tekijöitä. Miten luulet, että he suoriutuisivat sosiaalisissa tilanteissa silloin? Millainen kuva heistä jäisi? Mitä annettavaa heillä olisi? Mitä annettavaa sinulla olisi?

Kun mitään pakokeinoa ei ole, vain totuudelle jää tilaa. Jos et ole oikeasti tutustunut itseesi, kehittänyt kykyäsi ajatella, jalostanut itsetuntoasi riippumattomaksi ja varannut charmisi muuhun, kuin luonteenpiirteisiisi, ei ole ihme, että itsesi paljastaminen ahdistaa. Tämä pätee myös ihan tavallisiin ihmisiin ilman rahaa ja kauneusleikkauksia. Isoin osa asiakkaistani kouluikäisistä eläkeläisiin saakka tekee tätä samaa piiloleikkiä itsensä ja muun ihmiskunnan kanssa.

Itseensä satsaaminen ei ole riskisijoittamista

Kaiken menettäminen on mahdollista meidän jokaisen kohdalla. Sitä koetaan maailmassa jatkuvasti sairauksien, luonnonkatastrofien, taloudellisten tuhojen ja ehkä vähemmän dramaattisen itsensä etsimisen muodossa. En todellakaan tarkoita, että itsensä kehittämistä on tarkoitus harrastaa vain kauheimmat skenaariot mielessä, mutta on hyvä tiedostaa, että ne todella ovat osa tätä elämää ja mahdollisia myös sinulle.

Sinulla ei ole mitään hävittävää, kun pohdit, kuka sinä oikeasti olet ja miten voisit olla parempi. Voi ola tuskallista todeta, että osa elämän valinnoista on tehty väärin perustein ja oletkin kaikkien kerrosten alla vielä ihan raakile. Mutta se on täysin okei: iso osa ihmisistä eivät todella tee itsensä kehittämiseksi mitään. Koskaan. Sanovat vain hamaan loppuun saakka ”minä nyt olen vain tällainen” ja tyydytään siihen lisää peittoa vikojen päälle ladaten tai jopa muita ihmisiä omista vioista syyttäen.

Käännä valokeila sisääsi peilin sijaan.

Käännä valokeila sisääsi peilin sijaan.

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan oppia olemaan itsevarma ja kuin kotonani itsessäni oli minulla ulkoisia härpäkkeitä tai ei. Ajattelun muuttaminen vaatii ainakin ajan sijoittamista itseensä, mutta se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. Se ei jätä tilaa katkeruudelle, kateellisuudelle tai itsevihalle, vaan opettaa hyväksymistä ja pakottaa kehittymään.

Eikö olisikin mahtavaa tiputtaa kaikki kulissi ja kertoa kaikille, kuka sinä oikeasti olet? Tämäkin toki riippuu, millaiseen tilanteeseen olet itsesi nyt asettanut: mitä syvemmällä olet itsepetoksessa, sitä vaikeampi sieltä on kaivautua ylös.

Kun nyt ”pukeudut uudestaan”, koeta jättää pois ne asiat, joiden avulla et vain ilmaise itseäsi, vaan joiden taakse piiloudut ja joita käytät luonteesi peittona. Katso, millainen paketti sinulle jää käteen, ota jokin heikkoutesi tarkasteluun ja lähde miettimään, miten saisit sitä purettua. Yksi pieni asia kerrallaan ratkaise mysteeri sisälläsi. Tutustu kaveriin, joka voisit olla.

1494939673984.jpeg

PS: Älä jää ongelmiesi kanssa yksin, vaan pyydä apua läheisiltä tai jopa valmentajalta. Tie itsensä ymmärtämiseen ei ole helppo ja on ainakin minulla vielä ihan kesken. Mutta ai että, kun niitä onnistumisia tulee…

Kuvat: Aleksi Ahokas

Aino Papinniemi2 Comments