Kuinka vaarallista onkaan olla ’ok’?

 Olen parempi tuntemattomuuden, kuin tylsyyden kanssa.

Olen parempi tuntemattomuuden, kuin tylsyyden kanssa.

Olen lukemattomia kertoja ollut kiinni keskustelussa jonkun tuttavani kanssa ja saanut toiselta merkin: ”Tuolle aihealueelle ei varmasti mennä”. Jos en tunne toista kunnolla tai tiedän, että ampiaisen pesän sörkkäisy ei aiheuta mitään hyvää, kunnioittavasti pyrin perääntymään ja vaihdan keskustelunaihetta. Kuitenkin, on ollut paljon myös niitä hetkiä, kun en anna periksi ja painan varoituksesta huolimatta syvemmälle ja toivon, että pystyn näin auttamaan toista etenemään herkässä asiassa pidemmälle. Välillä onnistun ja välillä en.

Aika usein saan yllä mainitun merkin, kun kysyn jonkun seuraavista kysymyksistä:

”Viihdytkö sinä ihan oikeasti työssä, mitä teet?”,

”Näetkö oikeasti ihmisen, kenen kanssa nyt olet, sellaisena, jonka kanssa haluat potentiaalisesti viettää lopun ikäsi?”, tai

”Oletko sinä oikeasti tyytyväinen henkiseen/fyysiseen tilaasi nyt?”.

Välillä vastaus johonkin näistä saattaa olla hyvinkin voimakas ”EI” tai ”KYLLÄ”, jolloin on selkeää, mihin suuntaan hommaa ollaan viemässä. Pahin, turhin, epämääräisin ja varmasti vaarallisin vastaus on: ”Noh, ihan ok”, ja kaikki sen variaatiot.

Vaara-alue

Moni meistä on ollut esimerkiksi työssä tai parisuhteessa, jossa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ajan kanssa on tullut jonkin tason tunne, että se ei ihan täysin palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Allekirjoittaneelle on käynyt usean parisuhteen kanssa niin: kukaan ei ole tehnyt mitään väärää ja kaikki on tavallaan, get this, ihan okei, mutta kysyttäessä sitä ratkaisevaa kysymystä: ”haluaisitko viettää tämän ihmisen kanssa lopun ikääsi?”, olo on muuttunut hyvin epävarmaksi ja synkähköksi.

Sama malli näkyy usean tuttuni työelämässä: palkka on ihan okei, työ on ihan okei ja/tai työkaverit on ihan okei… On turvallista ja varmaa - mutta myös tylsää. Intohimoa ei näy mailla halmeilla ja jotenkin useassa tilanteessa vaikuttaa siltä, että toinen ei edes näe, että asiat voisivat olla jotenkin toisin. Ihan, kuin kuuluisi asiaan kiukutella töihin lähtöä ja odottaa vain vapaita, jolloin saa elää sitä omaa elämää.

Saatko kiinni siitä, mitä tilannetta minä tarkoitan?

Paina esc:iä

Maailman johtava korkean suorituskyvyn valmentaja ja tutkija Brendon Burchard on tarkkaillut ihmisiä, jotka ovat onnellisia ja menestyneitä omassa elämässään. Hän huomasi vastoin odotuksiaan, että ollakseen oikeasti tuottavia, nämä ihmiset lopettivat ajoissa sellaiset asiat, jotka eivät heille toimineet, jotta he voisivat tehdä niitä asioita, jotka ovat oikeasti heille tärkeitä.

He eivät lopettaneet siitä syystä, että he eivät olisi saaneet tuloksia ja he eivät lopettaneet ilman yrittämistä. Itseasiassa, menestyjät aktiivisesti ennen lopettamista koittivat saada asiat toimimaan, mutta jos muutosta ei tapahtunut, he rohkeasti laittoivat projektille stopin jopa niissäkin tilanteissa, joissa seuraavasta askeleesta, kuten uudesta työpaikasta, ei ollut mitään tietoa tai varmuutta.

”Ei se ole niin helppoa”, saatat ajatella ja olet tietenkin oikeassa. Syitä olla lopettamatta suhdetta, työtä tai muuta vastaavaa on monia, joista suurimpia lienevät talous, satuttamisen pelko, tuntemattomuuden pelko ja huoli muiden ajatuksista. On pelottavaa myöntää itselleen olleensa väärässä ja se vaatii todella paljon kanttia. Elämän ei kuitenkaan kuuluisi tuntua siltä, että et voi siihen itse vaikuttaa.

Mahdollisuuksia, mutta ennen kaikkea päätöksiä

Olet varmasti itsekin kuullut ja ehkä nähnyt niitä tarinoita, joissa joku sanoo potkujen tai eron olleenkin piilotettu siunaus ja askel kohti sitä elämää, mitä oikeasti haluaa elää. Ikävä kyllä moni odottaa jonkinlaista ääritilannetta, kuten juurikin potkuja, sairastumista tai vaikkapa lähimmäisen kuolemaa ennen, kuin pääsee eteenpäin asiassa, mikä ei toimi. Olisiko kuitenkin kannattavampaa tehdä päätöksiä ennen, kun asiat eskaloituvat, muutut katkeraksi, tylsistyt täysin tai odotat jotain shokeeraavaa?

Jokaisen unelmatyötään tekevän, maailmaa reppureissaavan, onnellisen ihmisen ja toimivan perheen takana on tyyppi, joka on kyennyt tekemään myös niitä vaikeita päätöksiä lopettamisen ja uuden aloittamisen suhteen. Burchard kiteyttää asian hienosti: kyse ei ole siitä, että jokin asia on sinulle väärä vaan siitä, että jokin asia ei ole sinulle TARPEEKSI OIKEA.

Jos olet tätä lukiessasi pyöritellyt päässäsi jotain tiettyä asiaa, saattaa se olla juurikin se juttu, mitä sinun tulisi seuraavaksi pohtia tarkemmin. On tärkeää identifioida, mikä saa sinut tylsistymään ja ennen kaikkea, mikä saa sinut syttymään, jotta voit aloittaa näiden tasapainottamisen tietenkin positiivisempaan suuntaan. Askelia voi ottaa hitaasti tai radikaalimmin, mutta pääasia on, että niitä otetaan.

Mieti, miten paljon enemmän saisit aikaan, jos syttyisit työstäsi, parisuhteestasi, asuinpaikastasi ja  harrastuksistasi? Ja ei - se ei ole mahdotonta saatikka liikaa vaadittu.

1494939673984.jpeg

 

Katso Brendonin video aiheesta täältä: https://www.youtube.com/watch?v=FZHOkxzW9cY