Riisuisitko kanssani kaiken?
Kuka olet kaikkien kerroksien alla?

Kuka olet kaikkien kerroksien alla?

Asetu peilin eteen ja katso näkyä päästä varpaisiin. Jää tuijottamaan silmiä ja katso niiden taakse. Ota mielessäsi pois jokainen vaate, lisäke, pidennetty ripsen kaari, implantti, titteli ja auton avaimet. Muista oma hiustesi väri, ihosi ilman lävistyksiä ja leimoja, kuka olet ilman parisuhdetta, lapsia, työtä ja saavutuksia. Jätä jäljelle vain se, kuka olet ilman mitään. Katso itseäsi uudestaan silmiin. Minkä arvoinen koet olevasi?

Työssäni minä kohtaan paljon ihmisiä: rikkaita ja köyhiä, miehiä ja naisia, laitettuja ja ei niin laitettuja, hyväkuntoisia ja huonokuntoisia, yksinäisiä ja sosiaalisia perhosia. Toisilla on enemmän suojavarustuksia elämää varten, kun toisilla. Osa rakastaa hautautua tavaroiden ja statuksen taakse piiloon ja osa luottaa enemmän ulkomuodon tärkeyteen, kuin sanojen. Joku uskoo, että jatkuva läpän heitto on hyvä maski totuudelle ja toinen kerää niin paljon ihmisiä ympärilleen, ettei näe omaa ihmisyyttään muiden ihmisten seasta.

Se, mikä isoa ellei jopa suurinta osaa ihmisiä yhdistää on se, että täysin henkisesti ja fyysisesti riisuttuna on epämukava olla. Vietämme paljon aikaa elämässämme piilottaaksemme vikojamme, uskotellaksemme muille, että kaikki on hyvin ja oikeastaan paremmin, kun muilla. Käärimme tyhmyyden niin viehättävään ulkoiseen pakettiin, että voimme olla vain hiljaa, eikä kukaan vaadi sen enempää. Kätkemme omaa epävarmuutta sarkasmin, syyttelyn tai vihan sekaan. 

Varjoissakin piilee kauneutta.

Varjoissakin piilee kauneutta.

Voi olla, että olen yksin, mutta minä ainakin olen joskus toivonut, että rikas titteliin nojautuva töykeä mies tai äärimmäisyyksiin itsensä laittanut nuori kaunotar ilman muita kehitettyjä ominaisuusksia joutuisi joskus kokemaan sen, mitä on olla ilman kaikkia näitä haalittuja ulkoisia tekijöitä. Miten luulet, että he suoriutuisivat sosiaalisissa tilanteissa silloin? Millainen kuva heistä jäisi? Mitä annettavaa heillä olisi? Mitä annettavaa sinulla olisi?

Kun mitään pakokeinoa ei ole, vain totuudelle jää tilaa. Jos et ole oikeasti tutustunut itseesi, kehittänyt kykyäsi ajatella, jalostanut itsetuntoasi riippumattomaksi ja varannut charmisi muuhun, kuin luonteenpiirteisiisi, ei ole ihme, että itsesi paljastaminen ahdistaa. Tämä pätee myös ihan tavallisiin ihmisiin ilman rahaa ja kauneusleikkauksia. Isoin osa asiakkaistani kouluikäisistä eläkeläisiin saakka tekee tätä samaa piiloleikkiä itsensä ja muun ihmiskunnan kanssa.

Itseensä satsaaminen ei ole riskisijoittamista

Kaiken menettäminen on mahdollista meidän jokaisen kohdalla. Sitä koetaan maailmassa jatkuvasti sairauksien, luonnonkatastrofien, taloudellisten tuhojen ja ehkä vähemmän dramaattisen itsensä etsimisen muodossa. En todellakaan tarkoita, että itsensä kehittämistä on tarkoitus harrastaa vain kauheimmat skenaariot mielessä, mutta on hyvä tiedostaa, että ne todella ovat osa tätä elämää ja mahdollisia myös sinulle.

Sinulla ei ole mitään hävittävää, kun pohdit, kuka sinä oikeasti olet ja miten voisit olla parempi. Voi ola tuskallista todeta, että osa elämän valinnoista on tehty väärin perustein ja oletkin kaikkien kerrosten alla vielä ihan raakile. Mutta se on täysin okei: iso osa ihmisistä eivät todella tee itsensä kehittämiseksi mitään. Koskaan. Sanovat vain hamaan loppuun saakka ”minä nyt olen vain tällainen” ja tyydytään siihen lisää peittoa vikojen päälle ladaten tai jopa muita ihmisiä omista vioista syyttäen.

Käännä valokeila sisääsi peilin sijaan.

Käännä valokeila sisääsi peilin sijaan.

En tiedä sinusta, mutta ainakin minä haluan oppia olemaan itsevarma ja kuin kotonani itsessäni oli minulla ulkoisia härpäkkeitä tai ei. Ajattelun muuttaminen vaatii ainakin ajan sijoittamista itseensä, mutta se maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. Se ei jätä tilaa katkeruudelle, kateellisuudelle tai itsevihalle, vaan opettaa hyväksymistä ja pakottaa kehittymään.

Eikö olisikin mahtavaa tiputtaa kaikki kulissi ja kertoa kaikille, kuka sinä oikeasti olet? Tämäkin toki riippuu, millaiseen tilanteeseen olet itsesi nyt asettanut: mitä syvemmällä olet itsepetoksessa, sitä vaikeampi sieltä on kaivautua ylös.

Kun nyt ”pukeudut uudestaan”, koeta jättää pois ne asiat, joiden avulla et vain ilmaise itseäsi, vaan joiden taakse piiloudut ja joita käytät luonteesi peittona. Katso, millainen paketti sinulle jää käteen, ota jokin heikkoutesi tarkasteluun ja lähde miettimään, miten saisit sitä purettua. Yksi pieni asia kerrallaan ratkaise mysteeri sisälläsi. Tutustu kaveriin, joka voisit olla.

1494939673984.jpeg

PS: Älä jää ongelmiesi kanssa yksin, vaan pyydä apua läheisiltä tai jopa valmentajalta. Tie itsensä ymmärtämiseen ei ole helppo ja on ainakin minulla vielä ihan kesken. Mutta ai että, kun niitä onnistumisia tulee…

Kuvat: Aleksi Ahokas

Aino Papinniemi 2 Comments
Kun kuntosalille meno jännittää – 6 vinkkiä + video!

Mitä on rohkeus-1.jpg

”En ole varma, uskallanko vielä tulla salille yksin”,  asiakkaani sanoo ja yritän katsoa ymmärtäväisenä takaisin. Sanon, että ei se mitään haittaa, mutta samalla mietin kuumeisesti, kuinka auttaa tilannetta.  Olisihan se tietenkin ok, jos joku haluaa käydä kaikki treenikertansa viikossa minun kanssani, mutta siinä tulee ensin talous vastaan ja moraalisesti työni olisi silloin jokseenkin hyödytöntä.

Pointtina on kuitenkin opettaa ihmisiä niin, että he tulevat muun muassa juuri treenaamisessa paremmiksi, eivätkä ole enää aloittelijoita tietyn pisteen jälkeen. Myös lähes jokaisen toivomat tulokset jäävät saamatta, jos rohkeuden puute astuu tekemisen tielle, mikä ei ainakaan motivoi ihmistä jatkamaan itsestään huolta pitämistä.

Mistä sitä rohkeutta sitten yhtäkkiä ammennetaan?

Todellisuudessa yksin treenaamisen pelko on hyvin yleinen vaiva. Kun kysyn syytä jännitykseen, takaisin kuuluu useimmiten sama varpaisiin tuijotteleva vastaus: ”Noh… pelkään, että teen jotain väärin ja minulle nauretaan”. Muita syitä voivat olla esimerkiksi itsensä rikkomisen pelko tai sosiaaliset paineet.

Eri persoonille toimivat tietenkin vähän eri keinot, mutta olen kokenut työssäni tietyt seikat suhteellisen yleispäteviksi. Alla on lista näistä vaikuttajista, jotka suosittelen käymään ajatuksella läpi:

1.     Jos et ole palkannut ammattilaista ja sinua jännittää mennä, suosittelen tekemään sen tässä vaiheessa. Hyvä PT kertoo sinulle mitä pitää tehdä ja miten, jolloin huomattava määrä painetta ja empimistä karsiutuu pois. Pääset heti oikeisiin tekniikoihin kiinni ja suojelet näin itseäsi loukkaantumisilta ja muilta päänvaivoilta.

2.     Jos sinulla on PT, mutta silti tutisuttaa (tai jos ei ole mahdollisuutta ottaa PT:tä), tee itsellesi selväksi, mikä yksin treenaamisessa erityisesti jännittää. Tiedostaminen auttaa pureutumaan oikeaan ongelmaan, eikä tunne ole niin epämääräinen. ”Kaikki”, tai ”Minua pelottaa treenata yksin”, ei nyt käy. Keskity kysymykseen MIKSI?

3.     Kun olet saanut selville, mikä syy on pohdi, mikä juuri siihen ongelmaan auttaisi. Jos pelkäät esimerkiksi tekeväsi jotain väärin, ota itsellesi yksinkertainen yksi- tai kaksijakoinen treeniohjelma ja opettele sen liikkeet kunnolla. Sinun ei tarvitse osata kaikkia salin laitteita heti!

4.     Muista, että jokainen tyyppi on ollut aloittelija joskus. On ok tehdä virheitä ja kysyä apua. Moni, jotka ovat käyneet kymmeniä vuosia salilla tekevät liikkeitä edelleen päin prinkkalaa, mutta eivät ole siitä moksiskaan! Okei, se ei ehkä ole ihan fiksua, mutta jos he kehtaavat, kehtaat sinäkin.

5.     Keskity omaan itseesi, älä muihin. Tämä on helpommin tietenkin sanottu, kuin tehty, mutta palkitsee kyllä varmasti niin kuntosalilla, kuin muutenkin. Kuntosali on paikka, jonne saa mennä pitämään huolta itsestään parhaaksi näkemällään tavalla ja ei ole vain yhtä oikeaa tapaa treenata.

6.     Aika auttaa. Jo ensimmäisen muutaman kerran jälkeen saatat huomata, miten homma helpottuu himppunen kerrallaan. Tämä tietenkin tarkoittaa, että sinun on uskallettava mennä ensimmäinen muutama kerta itsekseen, johon toiminee muut mainitsemani keinot ja ajattelumallit.

Mitä mieltä sinä olet? Minkä koet auttavan kuntosalijännitykseen, oletko ehkä itse kokenut sitä myös tai kamppailetko parhaillaan asian kanssa?

Loppukevennyksenä karvalapseni Sonny kertoo, mitä on rohkeus:

 

Kiusattu, entäs sitten?
Olen mieluummin yksinäinen, kuin joku muu, kun olen.

Olen mieluummin yksinäinen, kuin joku muu, kun olen.

Tajusin jo ihan pentuna, että olen hieman hämärä tyyppi. Ainakin niin koin sisäisen maailmani astellessani ensimmäiselle luokalle ikätovereiden kanssa - erkaannuin melko nopeasti porukasta ja pidin ihmiset käden mitan päässä. Se ei varsinaisesti toisaalta haitannut menoani, sillä mielikuvitukseni on aina ollut vahva ja olen hyvin viihtynyt omien ajatuksieni kanssa. 

Hämäryys ja outous olivat pitkälti omia valintojani, sillä en ole koskaan kokenut voimakasta tarvetta kuulua joukkoon. Välillä se toki sai kasvuikäisen hipiäni miettimään, olisiko vain helpompaa haudata omat sielun myrskyt ja liittyä johonkin koulun käytävillä pyörivään genreen? Olen toisaalta ollut aina huono näyttelijä saatikka peittämään sitä, mitä minä ajattelen. Ja ajatukseni ovat olleet toisinaan (varsinkin teininä) kapinallisia ja huumorini ylimääräisen synkkää. Vaikea combo monille ymmärtää, enkä syytä siitä ketään.

Porukoista irrallisille tyypeille lankeaa helposti leima negatiivisesti erilaisuudesta. Itse erilaisuus tunnetusti pelottaa ja yhteinen ”vihollinen” tiivistää ryhmiä. Kiusaaminen on sitä mukavaa yhteistä tekemistä, jolla joku tyyppi tai porukka nostaa itseään jalustalle samalla, kun kiusattu taistelee ihmisarvostaan ja identiteetistään, minkä kykenee.

Kasvuikä on kaikille kivuliasta aikaa, joskin toisille enemmän, kuin toisille.

Minulle lankesi tämä erilaisuuden titteli, jota suurimmaksi osaksi ajasta olen vaalinut arvokkaana jopa ylpeyden aiheena. Vaikka kyllä, juuri siitä syystä olin osaltani kiusattu ikätovereideni puolesta älyttömiin mittoihin saakka. Niin haastavaa ja harmittavaa kun se onkin välillä ääneen sanoa.

Kun puhun tästä aiheesta, tarkoitukseni ei kokemuksistani huolimatta ole säälipistetilin kasvattaminen tai pyyntö oikeuden jakamisesta. Olen nähnyt aikuisiällä paljon pahaa tehtävän sillä verukkeella, että jotain on kiusattu aikaisemmin ja nyt on muiden vuoro kärsiä. Omat huonot kokemukset eivät oikeuta ketään jatkamaan pahan kierrettä ja mielestäni se kertoo vain heikosta kyvystä ottaa opiksi muiden virheistä tai kasvaa itse kiusaajia paremmaksi. En ole koskaan halunnut kenenkään erehtyvän minun kuuluvan tähän kiusattujen ryhmään, minkä takia minun on vaikea puhua siitä.

yksinäisyys.jpg

Kiusatullakin on valinnanvaraa

Koska minä valitsin olla tosi itselleni ja sitä kautta sain ”kärsiä” siitä myös seuraukset, olen kasvanut itsenäiseksi, sallivaksi ja uskaliaaksi. Perustin oman yrityksen 22 vuotiaana unelma-ammattieni ympärille, johon minulla ei olisi ollut rohkeutta ilman kokemaani hyvää ja huonoa. Olin jo siinä kohtaa kaukana ohi pelosta muiden mielipiteistä, sillä olen jo nähnyt sen synkän puolen ja selvinnyt siitä.

Haluankin tällä tekstillä antaa tärkeän viestin erityisesti sinulle, arvon kiusatuksi tai hyljeksityksi tullut: ole rohkea, itsenäinen ja kehitä itseäsi omien arvojesi perusteella. Erilaisuus on mielestäni hyve, jonka avulla maailmamme kasvaa, saadaan vanhoihin asioihin uusia näkökulmia ja joka tekee ihmisestä kiinnostavan - jopa menestyjän. Jos sinusta tuntuu, että et kuulu joukkoon, se ei haittaa ja voi olla, että siitä on sinulle jatkossa valtavasti hyötyä, jos opit hyödyntämään sen oikein. Riippuvaisuus muista ja heidän mielipiteistään pidättelee sinua onnistumiselta ja onnellisuudelta. Kiusatuksi tuleminen ei ole minkäänlainen häpeä, mutta itselleen valehtelu, pahan jatkaminen ja katkeroituminen ovat.

Kiusaaminen ja yksinäisyys jättää toki jäljet, myös minuun. Koen, että minussa on edelleen paljon kehitettävää ja seuraava askeleeni onkin oppia luottamaan myös muihin eikä vain itseeni. Kyse on valinnoista ja kyvystä ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään. Vain sinä pystyt päättämään, mitä teet kokemuksillasi: jäädytkö vai laitatko ne itsellesi hyötykäyttöön?

Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu tekemällä asioita samalla tavalla, kuin muut.

Ole ylpeä todellisesta itsestäsi.

Ole ylpeä todellisesta itsestäsi.

1494939673984.jpeg