Posts tagged mind coach certified trainr
Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.

Mitä kuiskasit korvaasi?
KASVOKUVApieni.jpg

Aamuhämäräinen Helsinki syöksee tuulitunneleista kasvoilleni räntää, kun kävelen hartiat korvissa talvitakin sisällä kohti kuntosali Voimalaitosta. Kuluneen valkoiset kuulokkeeni auttavat minua hyödyntämään työmatkani oppimiseen ja tänäkin aamuna olen valinnut kävelykumppanikseni Tony Robbinsin kumeankäheän äänen. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen yli-innostuneen touhun takana on ollut löydettävissä paljon viisautta ja ajattelevan mielen karismaa.

Tutuksi tulleet puheet iskostuvat jälleen syvemmälle ymmärrykseeni (kiitos Jari Sarasvuo, olen vihdoin oppinut toistamisen tärkeyden) ja alan yhdistelemään teoriaa konkretiaan. Puhaltavasta viimasta huolimatta tekee mieli huutaa ”Heureka!”, mutta tyydyn hymyilemään. Mikä oivallukseni tänään oli, liittyy luultavasti voimakkaasti myös sinun elämääsi ja tarjoilen sen nyt eteenpäin hopeatarjottimella.

Bon appétit.

Usko 

”The one who thinks he can and the one who thinks he can’t, are both usually right.”

Työhöni liittyy voimakkaasti ihmisten ajatusten, uskomusten, itsetunnon ja elämäntapojen kanssa miekkailu. Aiemmin tökin terävällä sapelillani asiakkaan elämää toivoen löytäväni heikon pisteen, jota voin sivaltaa sanoen: ”haa, korjaa tuo näin!”. Nyt otteeni on muuttunut ja olen ymmärtänyt, että niin kauan, kun ihmisen usko ja hänen itse itselleen sepittämä tarina eivät ole tekemisen ja onnistumisen puolella, minun on aivan turha heilutella teräasettani ulkoa käsin. Saarnani ovat helposti kumottavissa yksinkertaisesti sillä, että asiakkaan minäkuva sanoo muuta.

Oivallukseni perustuu siis Tonyn teoriaan ja se menee näin: kun uskomme, että emme voi onnistua jossakin asiassa, mitä teemme? Vähän töitä onnistumisen eteen. Kun teemme vähän töitä, millaisia tuloksia voimme odottaa? Heikkoja, pieniä tuloksia. Kun saamme heikkoja tuloksia asiassa, jossa emme uskoneet alkujaankaan pärjäävämme, mitä se tekee uskomuksellemme? Vahvistaa sitä! Uskomus siis ruokkii itse itseään, kasvaa vain suuremmaksi ja ei jätä uudelle onnistumiselle tilaa. 

Voit jopa sanoa, että olet yrittänyt tai pahimmillaan ”olen yrittänyt kaikkea”, ja se voi puoliksi olla totta. Pirullinen itseään täyttävä, anteeksi ikävä sana, mindfuck.

Kultainen aidon elämän esimerkki on jälleen liikunta ja oma isoäitini. Hän on ollut luonnollisesti asiakkaanani urani alusta saakka ja muutos on ollut hurjaa. Kuitenkin eräässä treenissä, kun annoin hänelle kolmen kilon käsipainon kuului epäuskoinen älähdys ja sanat: 

”Voi hurja kuinka painava, enhän minä tuollaista jaksa!”. Tämän lauseen jälkeen on vaikeaa auttaa häntä ylittämään itseään, sillä hän on jo päättänyt, että hän ei vain yksinkertaisesti ole niin vahva. Kun viikkoa aikaisemmin olimme olleet nostamassa noin kahdenkymmenen kilon pakastinta auton takakonttiin, hän oli uhkunut voimaa täynnä:

”Minä voin sen nostaa, olen vahva mummo”. 

Kummassakin tapauksessa mummo oli oikeassa. Kyseessä ei ole mitään magiaa, vain puhtaasti se, mitä hän itse sanoi itselleen olevansa kussakin tilanteessa.

Tutki itseäsi!

Tutki itseäsi!

Kaikilla elämän osa-alueilla

Onneksemme tämäkin ajatusmalli on ainakin tylpistettävissä. Itse olen huomannut sekä minussa, että asiakkaissani suorituskyvyn muutosta (ja ehkä tiettyä onnellisuuden lisääntymistä) pelkästään sen avulla, että kehittää asteittain omaa narratiiviaan. Kun puhut itsellesi kauniimmin ja keskityt onnistumisen mahdollisuuteen epäonnistumisen sijaan, todennäköisyytesi suoriutua paremmin työstä, koulusta, treenistä ja ihmissuhteiden kiemuroista on parempi. Sano itsellesi: 

”Minä olen sellainen ihminen, joka…”, ja valitsemasi positiivinen asia.

Jos mummoni sanoisi aina ennen treeniä:

”Minä olen tavallista voimakkaampi mummo”, miten luulisit hänen pärjäävän? Huonommin vai paremmin, kuin sanottuaan:

”Voi, kun liikunta on rankkaa, en minä jaksa”?

Aivan.

Kyse ei aina ole siitä, mikä on totta ja mikä ei, vaan miten me nostamme omaa onnellisuuden ja onnistumisen tasoa. Ainakin minua kiinnostaa kovasti keinot, joilla jokainen pystyy ottamaan omasta onnellisuudestaan vastuun ja konkreettisesti muuttaa kohtaloaan itselleen mieluisaan suuntaan.

Mitä sinä sanot itsellesi, mikä seisoo sinun ja tavoitteesi välillä?

 

Ihanaa joulun odotusta!

 

Video, josta inspiraation sain:

1494939673984.jpeg