Posts tagged pelko
Oletko onnellinen ajattelija vai automaattinen ajelehtija?
Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vietkö sinä ajatuksiasi vai ajatuksesi sinua?

Vieressäni höyryää kuppi kanelilla maustettua kahvia ja joulukuisen keskipäivän laimea valo lankeaa verhojen välistä näppäimistölleni. Pesukoneen tasainen humina säestää vieressäni lepäävän koiran ja miehen rauhallista hengitystä, mutta muuten on hiljaista. Seesteisestä ympäristöstäni huolimatta tunnen hermostuneen ajatusryöpyn rikkovan idyylistä hetkeä ja kevyt kuristava ote tiukkenee kurkkutorveni ympärillä.

Mielessäni en makaa kotini turvassa sängyllä, vaan seison keskellä neuvottelutilannetta kovien kasvojen ympäröimänä. Suurien panoksien noustessa suuremmiksi näen sieluni silmin, kuinka joku nostaa kätensä hiljentääkseen minut ja osoittaa ovea kuin sanoakseen: ”Emme ole kiinnostuneita sinusta tai siitä, mitä sinulla on tarjottavaa”. 

Mielikuvitukseni kuljettaa minut ystävieni luokse, jotka yllättäen kääntävätkin minulle selkänsä ja näen heidän ilmeistään, että minusta on juuri puhuttu pahaa. Tunnen, kuinka muutun takaisin pieneksi alakoululaiseksi, joka hämmentyneenä sanoo takaisin jotain tyhmän rohkeaa, jottei kukaan saisi vihiä syövyttävästä epävarmuudesta. Tämä on se sama lapsi, joka haluaa niin kovasti osoittaa osaavansa kaiken yksin, vaikka epätoivosesti toivookin saavansa apua.

Seison yhtäkkiä lavalla, jossa tuhannet silmäparit pääsevät todistamaan sitä, kuinka suuruudenhulluudessa valitut korkeat korot pettävät minut ja iskeydyn dramaattisesti vasten lattiaa. Naurunhörähdyksien saattelemana kompuroin takaisin seisomaan ja huomaan unohtaneeni kaiken, mitä olen tullut sanomaan. 

Häpeää, pelkoa ja lisää häpeää.

Olkapäälleni läpsähtävä koiran tassu herättää minut ajatuksistani ja palaan takaisin hetkeen, jossa kehonikin on. On ehtinyt kulumaan vain muutama minuutti, mutta olen puhtaalla ajatuksen voimalla onnistunut nostamaan pulssiani pelosta korkeammalle, salpaamaan hengitykseni, pysäyttämään aineenvaihduntani ja nostamaan stressitasoani huomattavasti - ahdistuksesta ja luovuuskadosta puhumattakaan. Hymyilen kiitollisena nelijalkaiselleni, joka katsoo minua hämmästyttävän ymmärtäväisesti takaisin.

Aiemmin olisin nopeasti vaipunut uudelleen joko menneisyyden masentaviin kokemuksiin tai tulevaisuuden ahdistavampiin mahdollisuuksiin, mutta vuosien opit mielestä ja sen toiminnasta ovat koulineet minusta jotain muuta. Mieleeni muistuu jonkun viisaan sanat siitä, kuinka hetkessä eläminen on tie onnellisuuteen ja juuri kokemani turhien pelkojen pyörittelyn jälkeen todella sisäistän niiden sanojen tarkoituksen. 

Huono ajattelu syö valtavasti energiaa, vaikuttaa negatiivisesti meidän fysiologiaan ja ihmissuhteisiin ja toimii tehokkaana blokkina elämästä ilon löytämiselle. Ajattelen heti väkisinkin omia asiakkaitani, joista jokainen on kosketuksissa näiden teemojen kanssa. Muistelen heidän kertomia tarinoitaan siitä, kuinka epäonnistumisen mahdollisuuden hiipiessä mieleen moni lamaantuu, eikä pystykään kirjoittamaan sitä biisiä, aloittamaan sitä projektia, sanomaan kokouksessa omia ideoitaan tai mitä ikinä sydän aidosti halajaisikaan tehdä. 

Olen kokenut itse ja nähnyt muissa surullisen paljon toteutumattomia unelmia, kostuvia silmäkulmia, vastaan taistelevia perusteluja, taakan alla taipumista, huonoja päätöksiä, itsensä ja muiden laiminlyöntiä, katkeroituvia sieluja ja muita huonon ajattelun summia. En puhu siis harmittomista päiväunista, vaan toistuvista kierteistä, jotka vaikuttavat meistä jokaiseen.

Kokemuksesta tiedän, että on helppoa jättää aivot automaatille ja antaa niiden tehdä ja viedä, miten lystää. Vaatii nimittäin paljon työtä, tiedostamista ja toistamista, että vanhat itsestään rakentuneet mallit katoavat ja korvaantuvat uusilla. Ongelmana on myös se, että äärimmäisen vaarallisiin tilanteisiin rakennettu pääkoppamme ei ole varustettu palvelemaan automaattisesti nykyajan tarpeita, eikä pysty siis ilman tietoista työstämistä viemään meitä kohti onnellisuutta, iloa ja rauhaa. Mielemme huutaa primitiivisesti TAISTELE TAI PAKENE ja näyttää tämän tueksi kauhukuvia tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Ei ihme, että monella on vaikeuksia liikkua ajatuksissaan ja sitä kautta elämässään eteenpäin, saatikka elää hetkessä.

Otan hörpyn kahvia, työnnän läppärin sivuun ja hivuttaudun lähemmäksi pientä perhettäni, jotta voin tuntea kummankin hengityksen tahdin. Suljen hetkeksi silmäni ja keskitän ajatukseni omaan hapen kulkuun. Kun mieleni yrittää laittaa uudestaan kauhudiaesityksen pyörimään, nostan käteni hiljentääkseni pelot ja osoitan ovea kuin sanoakseni: ”Kiitos, mutta en ole juuri nyt kiinnostunut teistä tai siitä, mitä teillä on tarjottavaa. Minä yksin määrään täällä ja te saatte tulla tuekseni, kun sitä pyydän. Ymmärrän, että te yritätte auttaa minua, mutta luottakaa minuun ja menkää nukkumaan. Minä yksin määrään täällä”. 

Ja silloin, pieni hymynkare huulillani, sylissäni mies ja koira, korvissani rauhallinen humina ja hiljaisuus ja ajatuksissani juuri se turvallinen, tavallinen hetki, onnellisuus istui valtaistuimelle. Tällä kertaa taas astetta pidemmäksi aikaa. 

-Aino P.

___________________________

Kiinnostuitko oman mielesi kehittämisestä? Voit aloittaa prosessin monella tapaa, esimerkiksi vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä on minulle tärkeää?

  • Olenko aidosti onnellinen nyt? Mitä onnellinen elämä minulle tarkoittaa?

  • Kuinka hyvin osaan vaikuttaa omaan ajatteluuni? Miten hyödyn/hyötyisin omaan ajatteluuni vaikuttamisesta?

  • Mikä osa-alue elämässäni kärsii eniten huonon ajattelun johdosta?

Voit myös kysyä näitä kysymyksiä läheisiltäsi ja pyytää palautetta heiltä oman ajattelukykysi osalta. Peiliin katsominen voi olla kivuliasta, mutta sen arvoista - takaan sen.

Kun kuntosalille meno jännittää – 6 vinkkiä + video!

Mitä on rohkeus-1.jpg

”En ole varma, uskallanko vielä tulla salille yksin”,  asiakkaani sanoo ja yritän katsoa ymmärtäväisenä takaisin. Sanon, että ei se mitään haittaa, mutta samalla mietin kuumeisesti, kuinka auttaa tilannetta.  Olisihan se tietenkin ok, jos joku haluaa käydä kaikki treenikertansa viikossa minun kanssani, mutta siinä tulee ensin talous vastaan ja moraalisesti työni olisi silloin jokseenkin hyödytöntä.

Pointtina on kuitenkin opettaa ihmisiä niin, että he tulevat muun muassa juuri treenaamisessa paremmiksi, eivätkä ole enää aloittelijoita tietyn pisteen jälkeen. Myös lähes jokaisen toivomat tulokset jäävät saamatta, jos rohkeuden puute astuu tekemisen tielle, mikä ei ainakaan motivoi ihmistä jatkamaan itsestään huolta pitämistä.

Mistä sitä rohkeutta sitten yhtäkkiä ammennetaan?

Todellisuudessa yksin treenaamisen pelko on hyvin yleinen vaiva. Kun kysyn syytä jännitykseen, takaisin kuuluu useimmiten sama varpaisiin tuijotteleva vastaus: ”Noh… pelkään, että teen jotain väärin ja minulle nauretaan”. Muita syitä voivat olla esimerkiksi itsensä rikkomisen pelko tai sosiaaliset paineet.

Eri persoonille toimivat tietenkin vähän eri keinot, mutta olen kokenut työssäni tietyt seikat suhteellisen yleispäteviksi. Alla on lista näistä vaikuttajista, jotka suosittelen käymään ajatuksella läpi:

1.     Jos et ole palkannut ammattilaista ja sinua jännittää mennä, suosittelen tekemään sen tässä vaiheessa. Hyvä PT kertoo sinulle mitä pitää tehdä ja miten, jolloin huomattava määrä painetta ja empimistä karsiutuu pois. Pääset heti oikeisiin tekniikoihin kiinni ja suojelet näin itseäsi loukkaantumisilta ja muilta päänvaivoilta.

2.     Jos sinulla on PT, mutta silti tutisuttaa (tai jos ei ole mahdollisuutta ottaa PT:tä), tee itsellesi selväksi, mikä yksin treenaamisessa erityisesti jännittää. Tiedostaminen auttaa pureutumaan oikeaan ongelmaan, eikä tunne ole niin epämääräinen. ”Kaikki”, tai ”Minua pelottaa treenata yksin”, ei nyt käy. Keskity kysymykseen MIKSI?

3.     Kun olet saanut selville, mikä syy on pohdi, mikä juuri siihen ongelmaan auttaisi. Jos pelkäät esimerkiksi tekeväsi jotain väärin, ota itsellesi yksinkertainen yksi- tai kaksijakoinen treeniohjelma ja opettele sen liikkeet kunnolla. Sinun ei tarvitse osata kaikkia salin laitteita heti!

4.     Muista, että jokainen tyyppi on ollut aloittelija joskus. On ok tehdä virheitä ja kysyä apua. Moni, jotka ovat käyneet kymmeniä vuosia salilla tekevät liikkeitä edelleen päin prinkkalaa, mutta eivät ole siitä moksiskaan! Okei, se ei ehkä ole ihan fiksua, mutta jos he kehtaavat, kehtaat sinäkin.

5.     Keskity omaan itseesi, älä muihin. Tämä on helpommin tietenkin sanottu, kuin tehty, mutta palkitsee kyllä varmasti niin kuntosalilla, kuin muutenkin. Kuntosali on paikka, jonne saa mennä pitämään huolta itsestään parhaaksi näkemällään tavalla ja ei ole vain yhtä oikeaa tapaa treenata.

6.     Aika auttaa. Jo ensimmäisen muutaman kerran jälkeen saatat huomata, miten homma helpottuu himppunen kerrallaan. Tämä tietenkin tarkoittaa, että sinun on uskallettava mennä ensimmäinen muutama kerta itsekseen, johon toiminee muut mainitsemani keinot ja ajattelumallit.

Mitä mieltä sinä olet? Minkä koet auttavan kuntosalijännitykseen, oletko ehkä itse kokenut sitä myös tai kamppailetko parhaillaan asian kanssa?

Loppukevennyksenä karvalapseni Sonny kertoo, mitä on rohkeus: